|
|
Irish cob eli irlannincob on
irlantilainen risteytysrotu,
jonka alkuperä liittyy irlannin
kiertelevien tilattomien ja
mustalaisten historiaan.
Hevosrotua kutsutaan myös
nimellä tinker ja tämä nimitys
on peräisin niiden ihmisten
elinkeinosta, joiden vaunuja
hevoset vetivät. Monet olivat
tinaseppiä, irlannin englanniksi
"tinceard" (tinsmith).
Englannissa ja irlannissa rotua
kustutaan myös mustalaisten
hevoseksi (gypsy vanner) tai
perinteiseksi hevoseksi. Rotua
kantakirjataan nimellä Irish
cob, ja se on virallisesti
hyväksytty rotuna Irlannissa,
Englannissa, Hollannissa ja
Ruotsissa ja Saksassa.
Kaksi päällekkäistä
rotunimitystä on aiheuttanut
sekaannusta myös eri maiden ja
Eu:n viranomaistahoissa. Niinpä
Ruotsissa, Saksassa sekä
Hollannissa toimii myös pienet,
toisistaan riippumattomat
tinker-kantakirjat
irlannincob-kantakirjan rinnalla.
Niiden jalostusstandardit ja
rotumääritelmät eivät kaikin
osin täytä Irish Cob Societyn
hyvälle ilannincobille asettamia
vaatimuksia. Kirjavien
jalostuskäytäntöjen vaarana
onkin rodun uniikkien ja
alkuperäisten ominaisuuksien
tuhoutuminen ratsujalostuksen
paineissa.
Ilannincob rotu periytyy mm.
dales-, connemara- ja
fellponeista sekä shire- ja
clydesdalehevosista. Perimä
saattaa sisältää muitakin
rotuja. On oletettavaa, että
vankkurien väki osti kulkiessaan
sieltä ja täältä niitä
hevosia, jotka eivät
täyttäneet eri rotujen
vaatimuksia, kuten esimerkiksi
kirjavat. Sitäkin tapahtui,
että yöpyessään jonkin
maanomistajan mailla tämän
tallista haettiin ori, joko
luvalla tai yön pimeydessä
ilman ja sen annettiin astua
tammat. Rodulla ei ollut väliä,
kunhan se oli ilmaista ja ori
komea. Niinpä perimä saattaa
sisältää kaikki menneiden
vuosisatojen Irlannissa ja
Englannissa esiintyneet rodut.
Irlannincob on roteva hevonen,
jonka säkäkorkeus vaihtelee
pienen lastenponin 135:stä
senttimetristä isoon ja
jykevään 170:een senttiin.
Runko on tukeva sekä
lihaksistoltaan että
luustoltaan. Irlannincob seisoo
ryhdikkäästi ja on vaikuttavan
näköinen. Sen pää on ylpeä
ja sitä kannattelee voimakas
hyvin kiinnittynyt kaula. Silmät
ovat älykkäät ja eloisat.
Selkä on lyhyt ja suora ja
loppuu hieman ylöspäin
nousevaan hyvin lihaksikkaaseen
takaosaan. Lautaset ovat
pyöreät, täyteläiset ja
lihaksikkaat., pää
sopusuhtainen ja profiili suora.
Jalat ovat tanakat, nivelet ja
jänteet kuivat ja vuohiskarvat
erittäin tuuheat. Erityispiirre
on ylähuulessa olevat viikset.
Oreilla ja ruunilla nämä ovat
paljon suuremmat kuin tammoilla.
Kaikki värit, paitsi albiino,
ovat sallittuja, yleisin väri on
kirjava. Liikkeet ovat hyvät,
ravi on lennokasta ja polven
liike suuntautuu ylöspäin,
laukka on kauniisti rullaavaa.
Hyvä Irlannincob on seurallinen,
rauhallinen ja ystävällinen
sekä ihmisiä että toisia
eläimiä kohtaan.
1990-luvulle tultaessa rotu alkoi
uhkaavasti hävitä Irlannista
toisaalta maatalouden
koneistumisen ja toisaalta
perinteisten asuinvankkurien
katomisen myötä. Hevosia
vietiin autolasteittain Dublinin
takapihoilta teuraaksi tai
myytäväksi Englantiin ja
Hollantiin. Kuljetusolosuhteet
eivät useinkaan vastanneet
säädöksiä asianmukaisesta
eläinten kohtelusta.
Vuonna 1998 perustettiin
Dublinissa the Irish Cob Society
joka otti päämääräkseen
tämän ainutlaatuisen rodun
säilyttäminen. Rodulle
kehitetiin rotumääritelmä ja
arvioimisstandardit ja ympäri
Eurooppaa levinneiden hevosten ja
niiden jälkeläisten
kartoittaminen ja
rekisteröiminen aloitettiin.
Järjestelmällisellä
jalostustoiminnalla pyritään
säilyttämään rotu ja sen
ominaisuudet, kestävyys,
ystävällisyys ja rohkeus, jotka
tekevät siitä erinomaisen
harraste- ja perhehevosen. |
|
